sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pitkästä aikaa pomppuja.

Meillä on täällä jo jonkun aikaa ollut ihan sika hyviä kelejä! Vaikka välillä nyt onkin vettä ja räntää tullut.
Suunnittelin tälle viikonlopulle vähän hyppelemisiä ja kaveri Krista ilmoittikin sopivasti tulevansa Mikkeliin ja tallille testailemaan uutta kameralaitteistoa, me päästiin siis pitkästä aikaan kameran eteen!
Krista väsäs kentälle jumppasarjan, mutta oon ite niin arka ja kokematon esteillä vielä, että Krista kävi Pontella pomppimassa jumppista ennen mua.

Kun sitten itse hyppäsin puikkoihin alkoi se sama ainainen "en hyppääkkää mitää, ei uskallakkaa", mutta mentiin ensin puomeja ravissa ja Krista kasas pienen ristikon ja kauhistelin puomeja ennen ja jälkeen ristikon, vaikka ne oli vain hevosen hommaa helpottamassa. :D


Pakko myöntää, että ekalla kerralla käänsin hevosen juuri ennen estettä pois (tosi fiksua taas).
Kunnon nössö-marttyyri tyyliin päivittelin siinä hetken, että nonniin no nyt se ainakin kieltää ja kuollaan- settiä, mutta pienellä persiille potkimisella saatiin mut yrittämään uudestaan ja yli mentiin, kappas kun ei ollutkaan niin kamalaa!


Hypyt meni tosi kivasti, vaikka alkuun jännitin tosi paljon, hyvä että muistin edes hengittää. Mutta onneksi meillä oli Krista henkisenä tukena ja koutsina.
Pontekin katsoi itse paikat ja hyppäsi, minä vaan ohjasin ja istuin kyydissä, on hän niin kiltti!


Pitkästä aikaa hyppääminen oli oikeesti hauskaa! Kyllähän me pompittiin jotain yksittäistä estettä viimeeksi maneesilla, oli silloinkin kivaa, mutta nyt mulla oli vähän luottavaisempi olo, enkä tärissyt pelosta joka hypyn jälkeen.
Mulla ei ole ikinä ennen ollut mitään estekammoa (tai ylipäätään itsesuojeluvaistoa), muttä kesällä 2015 putosin Lapin kanssa hypätessä ja satutin jalkani tosi pahasti, josta seurasi pitkä sairasloma. 
Tuon äksidentin jälkeen en ole paljoa hypännyt, sekä Ponte on ollut meillä vasta niin "vähän" aikaa, että vasta nyt ollaan saatu jonkunnäköistä luottamusta rakennettua.


Kuitenkin hypyt meni hyvin ja mulle jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Huomasin oikeasti, että kyllä se hevonen antaa kiinni esteen jälkeenkin, eikä jatka täyttä laukkaa mua kuskaten (niinkun "vanha" herra Lapidar aikoinaan). 
Ei mulle ihan puppua puhuttu, kun Pontea ostettiin, että se on just sopiva hevonen opetella hyppäämään, vaikka isojen luokkien konkari onkin. ;) 
Oon varmaan ennenkin hehkuttanut, mutta oon niin älyttömän onnellinen, että mun elämään on tullut tämmönen hevonen! 





2 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia ja tosi kivan näköstä, nyt vaan ahkerasti hyppäämään! :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa,kuitenkin muistakaa kommentoida asiallisesti! :)