lauantai 22. lokakuuta 2016

Motivaatio huipussaan.

Kyllä voi ihmistä hymyilyttää,nimittäin hyvin mennyt treeni! Ollaan tämä viikko aika pitkälti maastoiltu ,eikä hirveästi kentällä pyöritty. Löysin nimittäin tosi kivan maastoreitin,joka ihan alkuun käytiin maastakäsin kävelemässä (sain houkuteltua poikaystävän mukaan kheheh.)
Torstaina alkoi mullakin syysloma ja eräs tallikamu lupautu tulla kuvailemaan,joten päätin ratsastaa sitten ihan kunnolla kentällä.
Mulla oli jo aamulla hieman kurkku kipeänä ja päivän mittaan olo vaan heikentyi, joten kunto ei ollut mitä parhain. 


Kaikki kuvat c) Krista Rostén

Alkuun Ponte oli taas hieman jäykkä,kun ei ole joutunut kunnolla maastossa tysökentelemään ja toki 
piti vähän testaillakkin,että joutuuko tässä oikeasti hommiin ja se kyttäili _kokoajan kaikkea_,kuitenkin kerrankin sinnikkäästi vain ratsastin,vaikka se ei niin nätiltä näyttänytkään. Positiivinen asia oli se,että herralla oli virtaa ja se liikkui kivasti itse eteen,vaikka välillä yrittikin lähteä vain juoksemaan. 




Otin alkuun ihan kunnolla laukkaa ja taivuttelin ympyrällä ja menin välillä suoraa uraa,kyllä se moottori sieltä käyntiin jyrähti. :DD Oikea kierros on Pontelle vaikeampi ja se aika herkästi "kaatuu" sinnepäin, varsinkin laukassa, joten sen kanssa pitää olla tarkkana. Oikea kierros on mulle se "helpompi" kierros ja ehkä paremmin pystyn jotenkin sitä puskemaan vähän suoremmaksi. 

Verryttelyn jälkeen otin pienet puhallukset ja jatkoin laukkatyöskentelyä. Tein "tehtävää", jossa menin vähänniinkuin ympyrä kahdeksikkoa, ja keskellä suoristin ja siirsin käyntiin ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen uusi laukannosto. Ponte teki taas aika kivoja nostoja ja se laukkasikin jo kivemmin. 


Otin ravissa vielä pikkupätkiä alas istuen,mutta mulla ei ole vielä kuntoa istua kauaa Ponten järkyttävän isossa ravissa ja oikeastaan alas istuessani joudun jarruttelemaan paljon,että se persus pysyy penkissä. 


Ponte parani tosi paljon loppua kohden ja olen erittäin tyytyväinen treeniin. Mulla nousi illalla ihan kunnon kuume,joten Krista liikutti Ponten eilen. Tänään taas äiti täteilee Pontuksen kanssa,niin voin keskittyä vain paranemiseen.

loppuläpsyt hienolle ponille,jolle ei tullut edes hiki! :D

Mulla olis ollut miljoona kuvaa,jotka olisin halunnut työntää tähän postaukseen,mutta suunnittelin uutta banneria ja säästelen niitä "parhaimpia" siihen! 
Miten muiden hevoset näin syksyllä,kerääkö virtaa? 

maanantai 10. lokakuuta 2016

Tavotteiden pohdiskelua

Kävin viime viikon torstaina kuvaamassa kaveriani ja hänen uutta vuokrahevosta ja taisin automatkalla jo manata,kuinka mulla on hävinnyt se "kipinä" valmentautumiseen ja kisaamiseen nyt pitkän tauon jälkeen.
 Mullahan oli viime keväänä ihan hirveä polte päästä kisoihin ja valmennuksiin,mutta Lapidarin ikä alkoi tulla vastaan ja se sitten saikkuilikin niin paljon,että piti olla onnellinen,jos pääsi ratsastamaan edes käyntiä. Itseasiassa mulla lopahti kiinnostus ihan kokonaan ratsastamista kohtaan. Tallilla käytiin vain touhuamassa Lapin kanssa maastakäsin ja rapsuttelemassa. 
Vaikka meillä on omia hevosia ollut useampi,vasta Lapidarin kanssa aloin kunnolla ratsastamaan ja treenaamaan ja kun en voinut sitä enää hänen kanssaan tehdä,niin ei homma napannut enää ollenkaan. 


Kaikki kuvat lauantailta c) Nina Kiljunen

Uuden hepan kanssa mulla ei ole ollut mitään tavotteita,olen vain mennyt sillä "kunhan on kivaa"-meiningillä eteenpäin. En vaatinut itseltäni,saatikka hevoselta oikein mitään.. Luojan kiitos meillä on ammattilainen läpiratsastanut Pontea kerran viikossa. :D  Vaikka olen muutamassa opettavaisessa ja antoisassa valmennuksessa Ponten kanssa käynyt,niin en ole kokenut samaa poltetta kuin ennen. 


Kuitenkin nyt menneenä viikonloppuna kaverini tuli lauantaina kuvaamaan ja Ponte oli hieman tahmea johtuen perjantain vapaapäivästä. Oikeaan kierrokseen se ei oikein meinannut taipua ja meinasi tulla kokoajan pohjetta vasten,joten töitä oli tehtävä. :D En kuitenkaan tässä postauksessa syvenny lauantain ratsastukseen,vaikka tätä postausta kuvittaakin kuvat kyseiseltä päivältä.


Lauantailta ei jäänyt ratsastuksen kannalta kovinkaan hyvä fiilis,juurikin sen takia,että Ponte oli hieman jähmeä ja hidas,enkä saanut sitä sitten ratsastettua kivaksi. Sunnuntaina piti olla läpiratsastus,mutta se peruuntui. Suoraan sanottuna mun teki mieli vaan lähteä kotiin mielummin,kun kiskoa itse ratsastushousut jalkaan. "En jaksa,en osaa"- sanat pyöri vaan mielessä. Olin tallilla kuitenkin sen verta "myöhään",ettei kentällä ollut enää ketään ja sehän mulle passasi,eipähän ollut kukaan katsomassa kuinka huonosti ratsastan.
 Alkukäyntien jälkeen aloin kerrankin ihan ajatuksen kanssa ratsastamaan molempia pohkeita läpi keskiympyrällä,tein myös tosi paljon pieniä teitä ja enimmäkseen kaarevilla urilla. 



Alkuraveissa suorastaan ihmettelin kuinka Ponte liikkui ihan itse eteen ja vieläpä reippaasti. Yleensä se on alkuun hieman hidas,eikä oikein reagoi pohkeeseen. Mulle tuli niin vanha herra Lapidar jotenkin mieleen,kun Ponte pinkoi menemään korvat tötteröllä,eikä meinannut malttaa edes kävellä. 
Ratsastin alkuun ravissa eteen- alas ja koitin hieman kevennyksellä jarrutella ja hakea jotain tolkkua raviin,kun Ponteva olisi halunnut vain kaahailla.:D Alkulaukkojen ja pienten puhalluksien jälkeen tein ensiksi harjoitusravissa tehtävää,jossa yritin herkistellä heppaa siirtymillä ja siirtämällä etu- ja takaosaa sisään ja ulos.


Laukassa pysyttelin päädyssä ympyrällä,jossa peili sijaitsee,halusin välillä vilkaista peilistä omaa istuntaani. Tein muutamat laukka-käynti siirtymät ja ai hitsi niitä nostoja! Kehuin ääneen ja läpsyttelin heppaa ja melkeinpä itkin onnesta,kun tein yhden kerran onnistuneesti yhden laukanvaihdon käynnin kautta. Mentyäni molempiin suuntiin siirtymiä olin itse ihan hiestä märkä ja ajattelin tuon treenin riittävän ja rupesin ravailemaan jo loppuraveja. 


Lähdin tallilta ihan hymy korvissa,enkä meinannut pysyä paikoillani sekunttiakaan,kun olin niin innoissani tuosta hyvin menneestä treenistä. Olen niin onnellinen tästä mun uudesta kamusta. Alkuun ajattelin,ettei kukaan ikinä voisi tuoda mulle samaa tunnetta kun Lapi. Ei tietenkään kukaan koskaan Lapidaria korvaa,mutta mun on pakko myöntää,että tallille on kiva mennä kun karvakamu hirnuu tervehdykseksi tarhasta ja odottaa portilla korvat tötteröllä tai kun rapsutellaan toisiamme,tästä karvakorvasta on tullut mulle tosi tärkeä jo näinkin lyhyessä ajassa.

Mun motivaatio nousi juuri nollasta kymppiin. 

Haluan oppia tästä lajista lisää,haluan oppia tuntemaan tämän hevosen ja rakentaa siihen luottamuksen,oon valmis tekemään sen eteen töitä.


tiistai 4. lokakuuta 2016

pomppuja ja videopätkää

Huomasin tuossa jokunen päivä sitten,että syksy on oikeesti jo täällä. Puissa ei ole enää kovin montaa lehteä jäljellä ja värit on jotai aivan mahtavaa!
 Suoritan tällä hetkellä ikääntyvien ohjaus- työssäoppimisjaksoa palvelutalolla ja ollaan luokka- ja työkamun kanssa käytetty vanhuksia ulkona enemmän kuin tarpeeksi,raittiin ilman lisäksi ollaan saatu ihastella juurikin noita syksyisiä värejä!

Olen enenmmänkin kuin tyytyväinen näihin keleihin,mitä on pidellyt tänä syksynä! Täällä päin ei ole juurikaan sadellut ja ollaan saatu nauttia syksyisestä ilta-auringostakin. 

Käytän nyt näitä vähän aika sitten otettuja julkaisemattomia kuvia kuvittamaan postausta!



Meno Ponten kanssa on ollut hieman vaihtelevaa,siis mun osalta. On päiviä jolloin istun jopa järkevästi,teen oikeesti töitä ja hevonen liikkuu kivasti,mutta on sitten päviä,jolloin vaan könötän,tuijotan hevosen niskaa,enkä keskity mihinkään. Pontella on nyt kuitenkin ollut aika säännöllisesti läpiratsastuksia ja sen ruokaan lisätään mysliä,että se rupeaisi saamaan voimaa ja massaa. 



Ollaan liikuttu tosi vaihtelevasti,nimittäin väännetty koulu kentällä,menty puomeja ja maastoiltu paljon! Olen myös aina käynyt alku- ja loppukäynnit maastossa ja heppa niin nauttii,vähän erilaista... Lapin kanssa kun ei päästy tallin pihasta edes kahta metriä eteenpäin ilman rohkaisua tai kaveria.

Mutta kuitenkin muut kuulumiseks sikseen ja itse postauksen aiheeseen! Eli olen nyt pikkuhiljaa pääsemässä yli hirveästä estekammostani ja ollaan Ponten kanssa pompittu jonkun verran puomeja ja pikkuesteitä. Joku aika sitten menimme vain yhtä puomia kentällä ja voi että,kuinka innoissaan voi ihminen olla! Hetkeksi jopa unohdin,että olen ikinä edes tippunut pahemmin ja hullunkiilto silmissä pompittiin menemään sitä yhtä puomia ja mun nauru kuului vähintään Ristiinaan asti.

kuva eri ratsastuskerralla kuvittamassa.

Tänään mentiin taas alkuun puomia,joka sitten nostettiin ehkä max 20cm "esteeksi". Ensin epäröin taas uskallanko edes yrittää,mutta Ponte on niin vanha tekijä,että siihen voi luottaa,eikä se ota itseensä jos sähellän noin pienillä esteillä. Heppakin taisi hieman innostua,vaikka häiritsin sitä istunnalla minkä kerkesin. Tänään taas huomasin sen kuinka huonoksi se istunta heti menee,kun vähänkin nostaa jalustimia. 



Menin kuitenkin pikkuestettä molempiin suuntiin muutaman kerran ja vielä loppuun laukkasin pääty-ympyrällä kevyessä istunnassa antaen Ponten venyttää kunnolla eteen ja alas. Mentiin loppuhölkkäilemään isolle kentälle ja loppukäynnit taas maastossa.

Alla pieni videokooste meidän tämän päivän pompuista! 
Kertokaahan mitä tykkäsitte?