torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015


Vuosi 2015 on ollut todella opettava ihan jokaisella elämän osa-alueella. Koulukavereiden kanssa on lähennetty yhä enemmän ja luokan yhteishenki on parantunut huimasti,oon oppinut todella paljon pitkistä työharjoitteluista ja kehittynyt ohjaajana ja onnistunut vahvistamaan omaa persoonaani ohjaajana,joka on aivan mahtavaa! Myös lähikaveripiiristä on karsittu ne pois,ketkä ei ystävyyssuhteen arvoisia ole ja etsivät hyötyä,jäljelle on jäänyt ne ihmiset,jotka on myötä- ja vastatuulissa mukana.




Hevosten kanssa kehitystä on havaittavissa. Lapin kanssa ollaan valmentauduttu ihan hulluna,talvella maneesilla eri opettajien silmän alla ja kesällä taas kotona ihan vakkareiden kanssa. 

Kesällä kehityin ehkä tiheimpään tahtiin. Päästiin valmennuksissa kokeilemaan juttuja,mitkä oli ollut mulle ihan pimeän usvan peitossa ja koin monta ahaa- elämystä,sain itsevarmuutta ja itsetuntoni kohosi huimasti,sain paljon vinkkejä ja korjattiin virheitä,mitä tein ihan tietämättä.


Tässä kollaasissa on kyllä vain puolet niistä parhaimmista hetkistä ja valitettavasti kuvia vain keväältä ja kesältä.







Mun ja Lapin välinen luottamus ja välittäminen on vaan voimistunut taas tämän vuoden aikana ja oon siitä ihan sairaan onnellinen. Ollaan päästy ylittämään muutamat esteet ja oon päässy yli mun hirveestä estekammosta,olen huomannut,että Lapilla uskallan lähteä ilman satulaa yksin pienelle maastolenkille,vaikka tämä oli ihan mahdoton ajatus vielä reilu vuosi sitten. Lapilla oli tapana olla maastossa vähän arvaamaton ja säikkyä ihan kaikkea mahdollista ja ottaa hirveitä kengurunloikkia. Nyt me molemmat tykätään käydä sillointällöi maastossa laukkaamassa niin kovaa,kun tassuista lähtee.

En tee tästä kamalaa selostuspostausta,vaan olen kasannut kuluneelta vuodelta vähän videokoostetta yhteen! Miten teidän vuosi on mennyt?




maanantai 28. joulukuuta 2015

Loma jatkuu...

Mulla alkaa koulu vasta 11. päivä tammikuuta,eli saan loikoilla vielä jonkun aikaa. Ennen joulua keskiviikkona käytiin Lapin kanssa Nooran silmän alla ja tunnilla mentiin suurimmaksi osaksi ympyrällä etuosaa siirtäen ulos ja sisään kaikissa askellajeissa ja avoja pitkällä sivulla käynnissä ja ravissa. Lapi oli vähän jumisen oloinen,ainenkin laukassa vasempaan kierrokseen meneminen oli vaikeaa. Vasempaan kierrokseen laukassa ei vaadittu kuin pyöreää hyvää laukkaa,jota rupesi pieniä pätkiä irtoamaan loppua kohden.

 Lapilla on 7. päivä joulukuuta vuositarkastus klinikalla ja jalkoihin tökätään piikkiä,jonka jälkeen herra kävelee parisen viikkoa,jonka jälkjeen pikkuhiljaan taas normaaliin liikutukseen. Siihen asti mennään aika höntsää,eikä mitään rankkoja treenejä. Lapi on myös saanut pientä joululomaa,ja se on tehnyt sille tosi hyvää!


Yleensä pesupaikalla kylmäyksessä ei näytetä tältä,jos kuvaajalla ei ole herkkuja käsissään. ;)

 
Nyt kun ollaan taas joulusta selvitty olisi aika ruveta aktivoitumaan ja raahautua salille tosi pitkän tauon jälkeen. Kuntosalille päin en ole vilkaissutkaan nilkan rikki menemisen jälkeen,koska se jonkunverran rajoittaa liikkumista esim. en edelleenkään juokse  puhtaasti,vaikka isäni on yrittänyt nilkkaa jumpata,eikä jalassa ole yhtään voimaa,joten edes johonkin kuntoon pääseminen tulee olemaan pitkä ja kivinen tie. Mutta positiivisella asenteella mennään!

Tuossa herkuttelun ja laiskottelun ohessa muistin räpsiä muutamat kuvat.


Hengailin aaton tässä Kingslandin hupparissa,jonka sain poikaystävältä lahjaksi. Tää on mukavan lämmin ja vähän reilumpi,joten aika paljon tulee kotona ja varmaan koulussa käytettyä. Ennen joulua sain myös uuden puhelimen,kuten kuvassa näkyy. Senkin piti olla joululahja,mutta luovutin vanhan omenan veljelle,joten tää uus tulokas on iPhone 5s,ja on parempi ku odotin,kamera on ollut kovassa käytössä jo. :D



Sain myös lahjaks ihanan hajusia suihkusaippuaa ja kuorintageeliä,en millään kehtaa käyttää joka suihkukerralla ettei vaan lopu! Varsinkin tuon kuorinnan jälkeen iho on ollut pehmeä. Mulla on tosi herkkä iho muuten,ettei se kestä voimakkaita saippuoita esim,vaan olen jokapaikasta täynnä tulipunaista ihottumaa. Mutta näistä ei ole ainakaan toistaseks tullu mitään reaktiota. Sain myös rannekellon lahjaks,tuossa se edelleen ranteessa killuu,vaikken sitä tajua kattoakkaan,mutta tykkään sen väristä! Nyt kelpaakin palata arkeen,kun on syöty hyvin ja vietetty aikaa läheisten kanssa!

Mitenkä muiden joulu meni? :)


torstai 24. joulukuuta 2015

Joulutunnelmissa


Meidän piti viikko sitten viikonloppuna käydä ottamassa joulukuvia,mutta lauantaina en millään jaksanut nousta,niin aikaisin,ettei hämärä olisi ehtinyt jo tulla. Sunnuntaina olin jo aikaisin hereillä,mutta lumet oli kerennyt jo sulaa... 

Päätin sitten ratsastaa ilman satulaa ja kenttä oli jo niin hyvä,että otin kaikki askellajit läpi. 




Jos lunta olisi ollut,niin oltaisiin saatu tosi kivoja kuvia!  Lapi liikkui kivasti ja sillä oli virtaa tosi paljon. 





OIKEIN ILOISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE! :)


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukalenteri..

.. saa nyt luvan jäädä! En nimittäin ollut ehtinyt kirjoittaa valmiita postauksia kovin montaa luonnoksiin,enkä todellakaan ehdi nyt joka päivä postailla,koska näyttö on näillä näkymin tämän viikon perjantaina ja siihen on todella iso valmistautuminen. Vasta ensi viikolla alkaa elämä helpottaa. Olen stressanut ihan himona tuota harjoittelua. Päivistä loppuu tunnit kesken,koska olen myöhään iltapäivään töissä (yleensä 5 asti),jonka jälkeen ruokakaupan kautta kotiin ruokaa väsäämään ja nenä kiinni tehtäviin ja näyttösuunnitelmiin... Tottakain illalla on sitten niin väsynyt,eikä jaksa keskittyä enää mihinkään. Olen muutenkin ihan tunnin täyspäisestä keskittymisestä niin väsynyt,että ajatukset harhailee,enkä yksinkertaisesti pysty keskittymään enään mihinkään.
Ajattelin kuitenkin,että yritän edes joka adventtina postata jotain erikoista ja kivaa! 


torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 3: Epäonnistuneimmat kuvat


Kolmas päivä joulukuuta! Annan ammattiosaamisen näytön maanantaina ja olen harjoittelussa vain kaksi viikkoa,jonka jälkeen vietän yllättävän pitkän joululoman. Voin siis rauhoittua ihan kunnolla joulun viettoon ja ehkä enemmän aikaa jää tallille,kavereille ja muille harrastuksille,joten postaustahtikin tulee olemaan ihan eri tasoa.

Anyway,itse luukkuun! Mulla on melkein aina kuvaaja tallilla,tai ainakin usein ja kuvia tulee räpsittyä joku jos toinenkin (lue 300kpl).
 Yleensä poistan kaikista kauheimman,mutta välillä tietokoneelle saattaa jäädä muutama "ei niin paha"-kuva,joille onkin kiva sitten itsekseen naureskella. Pahoittelen,jos postauksessa olevat kuvat aiheuttavat jotain pysyviä traumoja tai palavat verkkokalvoille pysyvästi (sehän on ideana,eikun) ,mutta katsominen omalla vastuulla! ;)

alotetaan tästä keveimmästä päästä...

en tiedä miks nauroin tälle kuvalle oikeesti aika pitkään..

näitä keulimis/pukki kuvia ei ole meillä paljoonkaa,koska Lapi ei yleensä perseile tai ei ole ollut kameraa mukana näissä tilanteissa.

en tiedä mitä tässä tapahtuu

Tarviiko tästä edes sanoa mitään..


Diipadaapa sulkua "vähän" löysillä ohjilla...
vähän jos tuijotan hepan niskaa ja nätti körmyselkä.

Plz don't go. Tätä meidän yhteiskuvat todellisuudessa on! Kuvia on 200kpl,joista 2 on EHKÄ hyvää kuvaa. :DD

Uskokaaa tai älkää,mutta enempää en löytänyt! Johtunee varmaan siitä,että poikaystävän koneella ei (vielä) ole kamalan paljon meistä kuvia. 






tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 2: Istunnan kehitys

Tämä idea oli toteuttamattomien joukossa ja päätin ruveta tuumasta toimeen!

Vasta videota tehdessäni huomasin itsekin istuntani eron.


Alhaalla oleva kuva on vuoden 2013 syksyltä. Aloitin siis ratsastamaan 2013 kesän alussa. Eli siis olin koko kesän käynyt tunneilla Lapin kanssa noin kerran viikossa ja syksyllä käytiin mun ekoissa harjoituskisoissa. Kyllä sitä veren maku suussa treenattiinkin. Näihin aikoihin en harrastanut mitään,eikä mikään edes kiinnostanut,sovittiin äitin kanssa,että otetaan tavoitteeksi käydä edes yhdet jotkut leikkikisat. Ennen tuota en ollut kuin puskaillut,enkä osannut edes perusjuttuja. Silloin osasin nostaa laukan juuri ja juuri,hevonen käännettiin ja pysäytettiin ohjasta.




2014 rupesi Lapi vilauttelemaan ihan kivoja pätkiä,kun tasapainoa ja taitoa oli kerääntynyt edes vähän,enkä vaan roikkunut enää suussa ja keikkunut miten sattuu. 2014 syksyllä kehityin tosi huimaa tahtia,kun rupesin käymään silloin tällöin nykyisen valmentajani tunneilla ja vakkarivalkku rupesi vaatimaan aina vaan enemmän ja enemmän.


Muistan joltain tunnilta tilanteen,kun valmentaja käski menemään keskiravia keventämättä ja tottakai heti olin kitisemässä kuinka en pysty istumaan ja edelleen sanat "jos ei ikinä kokeile,ei opi!" palaavat mieleeni.  



2015 olen taas kehittynyt ihan huimasti! Nykyään on jopa itsestäänselvyys,että perusratsastus on kunnossa ja hevonen kantaa itsensä. Ollaan jopa päästy "temppujen" pariin. Tottakai niissä "pohjamudissa" käydään vieläkin,ettei vaan onnistu vaikka kuinka yrittäisi ja tuntuu,että ollaan palattu tuohon vuoteen 2013 ja itku kurkussa mennään ilman jalustimia. Nykyään ainakin ongelmana on ihan jäätävä könötys johtuen mun huonosta perus- ja lihaskunnosta.

Tässä kuitenkin vielä video,niin saatte ihan liikkuvaa kuvaa kehityksestä!



TOIVON KUITENKIN,ETTEI ILKEITÄ KOMMENTTEJA TULISI!
Tiedostan itsekin,etten vieläkään mikään mestariratsastaja ole,mutta kokoajan töitä tehdään ja kehityttään!